Rannan pihassa

Rannan pihassa

tiistai 6. helmikuuta 2018

Öisiä kulukijii!

Meillä ol pyhhee vasten yöllä mehän elläimet pitäny juhloo. Ja jatkovat vielä seuraavana yönäkin. Pyhänä kun mänin rantaan,  ihmettelin miten pihlajan alus ol niin kovasti polettu ja oksia ol puotettu alas. Se on kuitenkin jo iso puu, niin kahelle jalalle on pitäny nousta jotta sai niistä oksista otteen. Ensin ajattelin oisko supi jahannu marjoja, sitten näin sorkan jälet. Riukuaijassa on portti ja siitä olvat tulleet, kaks metsäkaurista. Ja männeet järvelle pois päin.

Assiita kun tarkemmin tutkin näin kun jänikset ol juossu ristiin rastiin ja oravakin hyppiny. Hyvä kun ei tuppaan tullu! Aitan ja talon vällii ol hilivannu, toivottavasti ei aittaan tie katonrajaan reikee ja mäne ja ruppii pessee pykkeemään.



Muanantaita vasten ol vielä enemmän jäläkiä tullu ja kauriit ol tulleet lähemmäks taloa. Koristeomenapuulla ol käyty.

Alaoksilta ol omenat hävinny ja muutama oksakin katkastu.

Mansikka laatikollakin ol herkuteltu .


Aroniookin ol maisteltu. Pissit ja papanat ol meille kiitokseks jätetty.
Ruusupensaita ja hortensioita ol kanssa näpsitty. Toivottavasti ovat nyt maisemoo vaihtaneet, Ruokintoo on mehtämiehet järjestäneet, kuivoo heinee ja viljoo. Ilives aina kyttevää niitä siellä ruokintapaikalla.

Onneks mustikat ja omenat on verkon suojissa. Kovasti olivat jäläkiä tehny ja kuutamolla varmaan käyneet. Jotos ol pellolle polettu.

Kun mänin muatilalla käymään sanoin Villen koirille, Diivalle ja Sindille, (ovat karkeakarvasii mäyräkoirii) jotta teille ois töitä. Siihen Ville sano jotta mehästys loppu tammikuun loppuun. Näitä kauriita ei isommilla koirilla sua ajattookkaan ja muutaman vuuven ovat tiällä niitä mehästänneet. Somia kun mitkä ovat, vaan liikoo niitäkin jos on, ei oo hyvä. Säilörehunteko aikaan suap olla tarkkana kun niittomurskaimen pellolle ajjaa, jotta vasa ei heinikossa ois piilossa.

Ensimmäisenä talavena kun tiällä oltiin nähtiin neljä valakohäntäkaurista pihassa. Heti kun meijät älysivät lähtivät kiireellä, eikä tulleet takasin.

Tässä hiihettiin ristiin Villen kanssa. Hiän tul pyhäuamuna tähän meille ja lähti järvelle, ol hiihtäny pitkänmatkan, Kiertäny Harkonsaaren ja hiihtäny sitten laavulle Laitasaareen. Siellä ol syöny evväät ja sitten hiihti takasin. Muuten ol hyvä keli, pohjosesta vuan kylymästi tuul poistullessa.

Tykätään kaikista elukoista, rottoo lukkuunottamatta. Ei oo onneks näkynä tiällä ja muatilallakin on myrkyt jatkuvasti. Ja kärppä ol pitäny huolen hiiristä. Luonnossa kun liikun, aina kahtelen elläimiin jäläkiä ja lintujakin seuroon. Meijän luonto on rikas eläimistöltään ja kaikilla on oma tehtävänsä luonnon kiertokulussa.

Hyvvee viikonjatkuu ja piästään torstaina jännittämmään olymppialaisia!

Ollikin tulloo käymään Pian kanssa ja pyhänseutuun herkutellaan karjalanpiirakoilla ja laskiispullilla.


Kiitos kun kävit!




lauantai 3. helmikuuta 2018

Kädentöitä

Niimpä aika on humpsahtanu jo helemikuulle. Miulla kamera ol sepässä salaman tautta ja käy peräti Saksassa asti. Salamaan ol osia vaihettu,  nyt kun räpsin kuvia miusta tuntuu jotta ei se tainnu mikskään muuttuu. Rätisöö samallatavalla. Pittää jonkun tietävämmän kanssa tuumata pittääkö sen piästee semmosta iäntä ylleensä.

En vielä oo esikasvatuksii selevinny laittamaan ja vuotan nyt kun nouseva kuu ilimestyy niin laitan sitten.

Tul kuva otettuu liian ettäältä. Ajattelin laittoo, nukenkaulusta, koriste hirssii (tästä  miulla on hyvät kokemukset), rimpsureunasta orvokkii, valakiita punahattu 'Feeling', ahkeraliisoo, hämähäkkikukkoo (huonosti oon suanu itämään, aina vuan pittää kokkeilla, sain neuvoja), kelloköynnöstä valakiita ja kupissa on kylymänkukkoo punasen ja valakiin siementä. Nää nyt alakuun laitan ja toivotaan jotta onnistus ijättäminen.

Otin nuo siemenpussit tuohon kuvvaan ja nyt alakaa entisöinti osio.
Oon pyöriny entisöintipiirilöissä monella vuoskymmenellä ja tehny millon mitäkin. Alla olevassa kuvassa on ensimmäinen entisöinti työ kaheksankymmen luvun lopulta ja tämä palas juurilleen.
Pekan vanhemmat ostivat tämän paikan jossa myö nyt asutaan 1958. Tiällä ol hyvin pien talo, tupa ja kammar, aitta ja kivinavetta, ja Pekan poikamies setä muuti asumaan siihen mökkiin. Hiän ol kalastaja ja kuto kalaverkkoja,  meillä on paljon setän tekemii verkkoja aitassa. Niissä on vielä tuohesta paulat.
Setä ol ostanu huonekaluja paikalliselta puusepältä, klahvipiironki ja astesenkki, Seihtemänkymmentä luvulla ol retrovärit muotii ja setä vetel petsatun piirongin ja senkin oikein voimakkaalla vaalean vihreellä. Kun hiän sitten muuti kirkolle kuapit jäi tänne ja talavet olivat pakkasessa ja kesällä kuumassa, onneks ol hyvä katto ja ne ei suanu vettä niskkansa. Kyllä kunnon materiaaleista tehyt työt on kestäny aikoo.

Ol siinä hinkkoominen jotta sain sen vihreen värin pois. Tämä tul meijän mukana tänne takasin muatilalta johon sen vein  ja toimii miun kirjotuspöytänä. Puuseppä on tuohon kanteen tehny kauniisti viilutetun kuvion ja materiaali on koivuu,
Tämän talaven työ on tuo tuoli, vaikka on pien on siinä monta kerrosta materiaalii ja työvaiheita melekein kakskymmentä. Laitoin nyt vähän nuorekkaamman kankaan.


Oisin suanu täytettä laittoo vähän enemmän tuohon keskikohalle.

Sitten kuva lyhystä johon hain itämaista henkii ja tämä ois tulossa siihen mehtäpuutarhaan, kivipaaden piälle.  Ristimitat ei ihan täsmee, van kyllä se mänettellöö.

Lasite otti mustasta tummansiniseen sävyjä, tien vielä läkkärän tuohon pohjalle kun en hoksannu tehä yhtäaikoo, suap sitten kynttilän nätisti palamaan.

Mattokangasta on paukuteltu, ja tännään paistettiin lanttukukko ja runebergin kakku, en kehannu pieniin vuokiin laittoo, tein pienessä kakkuvuassa. Laitoin sukatin loput joululta taikinaan ja mielenkiintosta on maistella miltä maistuu.
Kahvileipiä myö ei juurikaan ihe syyvä, on vierasvaraks ja muatilalle viijään kanssa maistiisii.

Kukko on tuossa liinan alla ja laitan siihen vielä shaalin piälle jotta hautuu pehmiiks. Meilläpäin on sanonta jotta kukkoja ei sua viijä rotinoille viemisiks, (sattu nyt eilis iltasiin vauva uutisiin). Tietää heti perrään uuta vauvoo perreeseen jos viep. Suattaa olla paikkasa pitämätön sanonta!

Nyt on ollu kuivoo pakkasta ja pehmyttä pakkaslunta on satanu. Järvelle aurasivat tien luistelijoille ja latuset kylällä on auki. Ei jiä oo vielä puolta metrii, vaan auton kestää kun ei virtapaikoille mäne. Joulun jäläkeen on mehästysseura vetäny ainakin kolome hukkunutta hirvii pois järvestä.

Tämä ol nyt tämmönen posti tälläkeroo.
On ollu mukava lukkii innokkaita puutarhureita ja teijän esikasvatuksii.

Tervetulluu Irma lukijaks. Oon ilonen jotta oon suanu noin paljon lukijii. Ja tervetulluu kaikki ketä en oo aikasemmin huomioinu!
Miun pitäs tuota lukijalistookin päivittee.
Kaikki kädentyöt on mielenkiinosii kahella ja ihhailla miten hienoja er laisii töitä immeiset tekköö ja kellä se mikäkin on mielenkiinnon kohe..

Kiitos kun jaksoit lukkii.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Huhtikuun haaste.

Sain Navettapiian blogista tämän haasteen. Kiitos siitä!

Alotin tämän blogin kirjottamisen viime kevätalavella. Valinnan varroo kuvissa ei vielä mahottomasti löyvy,  ja kuvakulumat on vielä noissa ensimmäisissä vähän hakusessa. Vaan kyllä tästä jonkiinlainen  suahaan.

Huhtikuu on miusta ylleensä vuuven rumin  kuukaus, lumet on jo osin sulaneet meijän korkeuvella, varjopaikoissa ja kasoissa lunta vielä on. Mua on likasen harmoonruskii ja veit alakaa olla villimmoillaan.

Silläpä jos jottain kaunista luonnon tekemee tai ihe aikaan suatuu näkköö illauttaa  se melekosesti.

Ensimmäinen kuva on pääsiäisajasta ja ovikoristeesta. Tämä ovi viep kuistilta kodinhoito huoneeseen ja on meijän kuluku etteinen. En monta kertoo oo piäovesta sisälle männy. Ja tuttavammat vieraatkin kulukoo tästä ovesta.

Tiput toivottaa tervetulleeks tulijat!

Seuraavassa männään muatilalle ja kuvassa etualalla on lännenhemlokki. Oon sen kymmensenttisestä taimesta kasvattanu vuuvesta 2002 alakaen. Ensimmäiset kymmenen vuotta kiedottiin kevättalaveks pakkaspeitteeseen ja monena vuotena latvus ruskettu. Aina vuan on korjannu ihtensä ja nyt on ollu iliman suojausta vuosia, ei ennee aurinko oo polttanu.

Hemlokki on kasvattanu tuohon tyvelle päin levviimpee oksistoo, kasvutavaltaan on siro pieni puu, nuokkuvat oksan kärjet, enkä oo meilläpäin tätä nähny. Pittuutta on jo kuutisen metrii.
Taustalla iso kanadantuija ja oikiissa reunassa kartiovalakokuus. Siihenkin liittyy tarina. Ostin aikonaan niitä kolome kappaletta ja säkkikankaalla kevättalavella suojasin. Kun säkit otin pois, ol etelän puol ihan ruskii, siinä tuohuksissani nykäsin kaikki pois ja lupasin jotten tähän kasviin ennee kättän puuta. Olli ol Lappeenrannassa koulussa ja äitienpäivä kukaks toi miulle tämän. Siinäpä se on luppauksista huolimatta. Viimevuosina ei ennee oo suojattu, ja syksyllä ei ruskeita neulasii ennee näy. Tässä minnuu illauttaa jotta ompa tuo hemlokki selevinny, vaikka arka onkiin. Oon kokenu tärkiiks havujen alakuvuosien suojauksen ja en luota muuhun kun paksuun pakkaspeitteeseen. Jos suoja ei oo kiinni kasvissa sitten käyp muutkin suojat.



Virvaliljasta kuva on otettu 19.4 ja tuossa alla on ihan muanvaiva, rönsyakankaali. Vaikka miten yrittäs kitkii, aina se vuan riehaantuu kasvamaan.



Sisällä katleijaristeymä 'Grand Dragon' aukas kukintonsa pääsiäiseks. Tämän talaven aikana on työntäny kaks kukkatuppii, ei vielä nuppuu sisällä näy. Alan eppäillä jotta ei kuki tänä kevväänä. Kuivattaa tupet luulen?

Tämä näky sykähyttää aina. Järvi näyttää värisävyt harmaasta, siniseen ja melekein mustaan. Jiät lähti meiltä  6.5.20017 pohjotuulella. Ranta meillä on etelään päin. Joskus sullaat jiät paikoilleen tai tulloot meijänkin rantaan.
Heti jäitten lähön jäläkeen tulloo meille meijän vakiasukkaat rantaan. Tukkakoskelo pariskunta on illauttanu meitä joka kesä perreineen. Kun ulukosaunassa kylypemässä käyvään, kuuluu lähellä olevasta luhasta hirmu riitely meille. Loppukesästä ovat meijät todenneet vaarattomaksi ja vähän ennen poismuuttuu uittaavat poikaset laiturille ussiimpana päivänä meille nähtäväks. Suorastaan tulloo haikiii miel kun pois lähtööt!

Laitan haasteen etteenpäin!

Haasteen säännöt:
1. Tee postaus ja kerro mistä sait haasteen.
2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat siun sieluusi voimakkaimmin.        Etelärannikolla kevät alakaa jo maaliskuulla ja pohjosessa toukokuulla.
    Muokkoo haasteen kuukausi siun kevääksesi. Huhtikuu on tässä keskiverto.
3. Laita haaste kiertämään kolomelle bloggaajalle.

Haastan:
Ritavuoren juurella blogin
Pale red rosen Katjan
Kukkia ja koukeroita Tuulikin
Ootta voineet jo suaha tämän haasteen, supi vastata ussiimman kerran.

Ollaan Pekan kanssa penkkiurheilijoita. Ja kävin tässä välillä kahtomassa naisten ampumahiihtuu takkaa-ajoa,  Kaisa onnistu heikosta lähtötilanteesta huolimatta piäsemään viijenneks. Hyvä Kaisa! On hieno urheilija.
Suatiin pojilta joululahjaks Salapausselän kisoihin liput, hotelliyöpymiset ja junamatkat. Ollaan ensimmäistä kertoo mänössä ja suorastaan jännittää. Pitäsköhän paistoo lanttukukko evvääks!

Kiitos kun jaksoit lukkii!



















lauantai 6. tammikuuta 2018

Lapsuuden puutarhamuistot.

Sain marraskuun alussa Kivipellon Sailalta  lapsuuden puutarhamuistot haasteen!

Kiitos Saila!

Vastoon nyt vasta tähän kun kuvien siirtoon netistä män aikoo. Miullahan ei niistä kasveista oo kuvia ensinkään, muutamoo lukkuun ottaamatta. Helena kerkes auttoo tuas minnuu näissä kuvissa mitä ei omasta takkoo löytyny!

Lapsuuven vietin maalaistalossa. Siellä opittiin työntekkoon jo pienestä pittein ja varhaisimmat muistot on kun hellaan ja kammarloihen puut kannettiin sisälle seuroovoo päivee varten. Se ol lapsiin tehtävä.

Puutarhassa meillä ol puna- ja mustaherukkoo, karviista ja kuus omenapuuta. Puutarhavadelmookin ol vähän ja kirsikkoo joka ol villiintyny. Harvoin siitä kerittiin suaha satoa kun räksät pitivät niistä huolen. Kirsikat kukkivat kevväällä kauniisti ihan valakosenaan. Oisko tuo kirsikka ollu morellikirsikkoo, kun ol niin happaman makusta. Muistan sen maun vieläkin ja en oo kirsikan ystävä!
Haaveilen sitä tännekkin, kukinnan ja kauniin rungonkin vuoks.

                                Kuva: Suomen luonto

Tuvan ikkunan alla kasvo valakonen, ihanalle tuoksuva juhannusruusu, se ol aika isoks puskaks levinny. Tien vieressä olevassa penkissä kasvo perinteistä tiikerililjoo, sinistä iiristä, verenpisara, palavoo rakkautta ja sinistä akileijoo. Daaliat joita jörkiiniks meillä sanottiin ol siinä myös. Äitillä ol tummoo violettii, punasta oikein kerrottuu ja isokukkasta vaaleanpunasta. Siitä on miunkin isokukkanen daalia suanu alakusa. Kylyvökukista oranssi kehäkukka.


Eevin kammarin ikkunan alla ol iso pehko rusopajuangervuu jota sanottiin spireaks.

                                  Kuva: Suomalainen taimi

Navetan seunustalla ol muovinen kasvihuone jossa kasvo tomatit, lajike on suattanu olla tanskanvienti, sehän on vanhoja ihan hyviä lajikkeita.

Siihen aikaan en muista taimimyyntii olleen erikoisesti kirkonkylälläkään. Siemenet sai varmaan Hankkijalta! Jos kaupunkiin oli assiita siellä jo ol sitten suatavana erlaisii taimia. Sipulikukat tul sitten kun oltiin jo isompii.



Vartonaisessa puutarhassa on vieläkin perinteistä pihasyreenii. Liila ja valakonen. Hansaruusukin on. Koiranheittä on kostiimmassa paikassa ja sen kauniita punasii marjoja ol ehottomasti kielletty ottamasta.




Huonekasveista muistan kolome suurta kasvii, isossa korvossa kasvava  'unelma' asparagus, en oo niin issuu kot oloissa nähny muuta, enkä sua mie menestymään usseista yrityksistä huolimatta. Toinen ol iso 'yönkuningatar' kaktus. Kun sen lehmänhäntee muistuttavat kukkanuput alako valamistuu, lähti kylälle tieto ja ei ollu harvinaista jotta aukiimisyönä meillä ol vieraita. Hyvä tuoksu ol tos voimakas.
Siellä isän luona kasvaa ja kukkii kuningatar vieläkin. Pitäs miunkin sitä yrittee juurruttoo. Amatsoninliljakin ol.
Varmaan puulämmitys ja huoneet olivat viileempii, sillon ei lyhythihasissa paitoloissa tarettu talavella.  Niin se anto hyvät olot huonekasveille.
Pelargonit piettiin ikkunalauvoilla.

Muistelen meijän kylällä asuvoo Lempii, jolla ol noita jörkiiniä, samoja kun meillä ja vielä isokukkanen keltanenkin, tais olla kaktusdaalia. Lempille tilas tyttärensä sellasta lehtii kun Nyyrikki jota käytiin lainoomassa. Vieläköhän se ilimestyy! Lempin muistan kukkamummona.

Muistoja on semmonenkin. Miun kotipaikalta ei Venäjän rajalle oo matkoo kun reilu kilometri. Rajavartiolaitos ol siinä lähellä ja sieltä nuoret rajamiehet ol meillä aina heinänseivästys aikaan päiväläisenä. Yhtenä kesänä joku heistä juoks kiinni pellolta meijän avustuksella kaks jäniksenpoikoo ja ne tuotiin puutarhaan katiskaverkosta tehtyyn häkkiin meille 'lemmikiks'. Ahkerasti myö niitä syötettiin ja suur suru tul loppukesällä kun kopin nurkka ol nostettu kahen kiven piälle yönseutuun ja jänikset piäs vappauteen. Nähtiin myö niitä vielä seuraavan päivänä, ei ennee kiinni suatu.

                                'Samo' tältä syksyltä.

Varhaisin hatara puutarhaan liittyvä muisto on joka aiheutti pientä panikkii koko perheelle. Tämä muisto on 1960 luvun alakuvuosilta.
Äit ol uamulypsyllä ja myö lapset oltiin tuvassa. Mitä lienen rummunnu piirongissa, missä äit säilytti pyhäsempii astioita. Siinä tuoksinassa yks kaunis kukkakuppi putos lattiille ja särky sirpaleiks.
Minnuu vuotta vanhempi Liisa sisko, rakas oot, sano miulle mitähän se äit nyt sannoo. Muistan miten pahamiel miulle tul ja säntäsin pihalle ja puutarhaan. On jiäny mieleen miten kuurassa oleva heinikko kahis jaloissa ja ol kirpee pakkasyö takana. Istuin möyrytautisen lehmän kuataman omenapuun rungolla ja mietin tekosiin.
Kun äit tul navetalta ja kysy missä mie oon, Liisa auliisti selitti assiin ja eikun minnuu ehtimään. Eevi-tät ol kassaralla pilikomassa rankoja polttopuuks ja äit ol männy kyselemmään onko minnuu näkyny. Ei oo Eevi ol sanonu. Eikä isäkään joka ol pihapellolla kyntämässä ollu minnuu nähny.
Panikkii tek se jotta sillon syksyllä Venäjänpuolelta ol susia tullu ja ne tek tuhojaan, meiltäkin tappovat lampaita aitaukseen joka ol ihan pihassa.
Eevi ol tullu sieltä työmualtaan tuppaan ottamaan miulle lapaset mukkaan, jos löytää miut. Tai männöö rajavartiolle hälyttämmään appuu. Puhelinta ei ollu silloin kun vartiolla.
Aikuiset ol pelänny, oonko kohannu tuon tappajalauman!
Kun Eevi tul kammariinsa piälleen panemaan takkii, olin mie täkin alta nostanu piätän ja kysyny, mihin sie mänet. Eevi ol miulle sanonu jotta en ennee mihinkään.
Luulen helepotuksen olleen melekosen. Mäninköhän mie piiloon sinne täkin alle, sitä en muista.
Tässä ol onnellinen loppu. Ja tätä muisteltiin sillontällön.
Ei miulle siitä mittään rangastusta tullu, turhaan pelekäsin. anteeks pyynnöllä selevisin. Äit joka ol lempeistä lempein ei millonkaan meitä kurittanu ja aika hyvin myö uskottiin yhtä kieltuu.
Omenapuu tek monena vuonna senkin kuatumisen jäläkeen omenii ja luulen sen olleen kaneliomena.

Liekkö siitä jiäny selekäytimeen ihastus tuohon vanhaan kesäkukka astiastoon ja oon keränny vuosia sitten ihellen kahentoista hengen serviisin pullavateineen. Tulloo harvakseltaan käytettyy, vieraskuppeina jouluna ja juhannuksena! Käsin pesen kultauksen tautta.

Tämmösen muistelon sain mie aikaseks. Ja kyyneleet silimiin tul muistellessa noita edesmenneitä puutarhaimmeisii jotka on osaltaan ollu varmasti miulle antamassa kipinee tähän puutarhaharrastukseen!


Mukava ol muistella ja monta muistoa jäi vielä jemmaan!

Kiitos kun jaksoit lukkii!

Kuvia lainasin:
Suomalainen taimi.fi
Suomen luonto ippitiilia/Ikkuna Suomen luontoon








keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Lumihiutaleita hiljalleen!

Muistoihin jiäpä joulu!

Meille on tuputtanu lunta! On jo yl puolenmetrii. Sitä on paljon puitten oksilla ja oksat ja jopa kuatuneet puut on sähkölinjoilla.
Jouluaattoa vastasena yönä sähköt ol katkenneet puolenyön jäläkeen ja tulivat takasin aattoaamuna.
Onneks kinkku ol leivinuunissa ja herättiin hyvvään kinkun tuoksuun. Iltapäivällä ol sitten pieniä katkoksii.
Tapanina viijen jäläkeen katkes sähköt ja tulivat iltapäivällä kolomen jäläkeen. Osa kylästä kärsi vielä pitemmistä katkoksista.
Ilomantsissa lunta on enemmän kuin seihtemänkymmentä senttii ja siellä savottoo sähkömiehille riittää! Sata ammattilaista on kuulemma selevittelemässä linjoja. Ja lissee on lunta luvassa!
Tännäänkin iltapäivällä ol kahen tunnin katkos.
Kyllä siäliks käyp ihan nää asentajat, kun joulu on männy töihen merkeissä. Tuulessa ja tuiskussa. Siellä on mehtäkonneet ja metsuritkin auttamassa. Ollaan onnellissii kun meillä tämä huolto toimii, vaikka siihen aikoo aina männöökin. Kaikille auramiehille ja maitoautokuskeillekkin mie kiitoksen annan!

Onneks on agrikaatti! Muatilalla iso pyörii traktorin perässä. Sillä suahaan koko tallous, ja navetat hyvin pyörimään. Ja meillä on bensa käyttönen. Hyvä kun on noita apuja keksitty!

Tältä päivältä. Nietokset on jo niin korkiit jotta Pekka sano, ettei hiän kohta jaksa hilata noita lumia tuonne kasan piälle. Kun tämä piha on ihe kolattu.
Pittää Ville pyytee siirtämään noita kasoja vähän etemmäks, niin tuas homma pelittää!




Vielä jouluseen kukkaan!
Miulle hyvin tärkiiks joulukukas on tullu emäntäkouluajoilta, hyödetty tulppaani. Meillä ol niin innostava puutarhaopettaja ja kaikki maholliset opit suatiin. Lämmöllä muistan häntä ja mukavoo kouluaikoo.
Nuorempana tein hyötöhomman ihe, nyt tilloon kukkakauppiaalta valamiin asetelman
Tänä vuonna kun kävin kukka tillausta tekemässä, kaupassa ol niin paljon asiakkaita jotta miulla ihan tulppaanit unohtu, muutaman päivän piästä se juohtu mieleen ja soitin Markulle, niimpä hiän sano,  jotta assii on hoijossa ja hiän on tilannu miulle kymmenen tulppuu vanhasta muistista!
Kovasti yllätyin kun lähetys tul, siinä olkii kolomekymmentä kaunista pientä tulppaanii. Kori on niin suur, oon pitäny sitä lattiilla!

Tämä kukkakauppias Markku ei ihe niitä hyötäny vaan hiän tilovaa ne muualta, ja sieltä ol laitettu näin suur miärä.
Pitkäaikasta illuu ei näistä oo, kuihtuut muutamaan päivään. Oon vieny viileempään yöks!

Nyt jännitetään suahaanko saunassa käyvä sähköjen kanssa, vai viritelläänkö kynttilät tai agrikaatti!

Hyvvee vuuvenvaihetta!
Kiitos kun kävit.




lauantai 23. joulukuuta 2017

Sydämmeeni joulun teen!

Kohta  hiljennytään jouluun!

Meillä vielä huomenna leivinuuni lämpivää ja siellä paistuu Karjalpaisti ja laatikot, se on vanha tapa tiällä Karjalassa. Laatikot on melekein valamiiks tännään tehty. Kinkku on ens yön uunissa!


Ensimmäisen kerran on miulla semmonen joulu, jotta kaikki suap tehä rauhassa kun ei tarvii rientee navetalle. On vielä uus assii miulle tämmönen!


Toivotan teille oikein hyvvee ja rauhallista Jouluu ja kukkaisoo tulevoo Uutta Vuotta!



lauantai 16. joulukuuta 2017

Ihmeellinen valoilmiö!

Hoksasin vähän liianmyöhään kuvvoomaan, kun tul ihhailtuu tuota aurinkuu! Ei ollu meillä aurinkoista päivee, savon puolelle jäi. Mutta kommii auringonlasku nähtiin, koko taivas ol oranssinpunanen. Harvinaista on ollu!

Amaryllikset puskoo nuppuu. Osa on jo kukkinu. Vein kevväällä pihalle kukkapenkkiin viime jouluset ja sai hoiti kastelun. Syksyllä myöhällä otin ne sisälle ja vein viileeseen varastoon, jossa kuivattivat lehtensä. Toin ne sisälle marraskuulla ja kastelin, en vaihtanu multia. Nepä rupes lehtiä kasvattamaan ja kerkisin jo ajatella, se niistä kukista. Yllätyksekseni pari viikkuu sitten huomasin nuput. Kaks neljästä pullautti nuput,  toiseen tulloo jopa kaks kukkavartta. Tulevalla viikolla aukasoot ensimmäiset kellonsa. Sipulit on pienemmät kun silloin viimejouluna, ihme voima niissä kuitenkin on.

Meillä on semmonen lasikuisti talossa, lasiovella erotettaan tuvanpuolelle ja on pietty yhtä lämpimänä kun muitakin huoneita. miulla on noita orkideoita joihen tautta ei lämpyy oo laskettu. Ne mitkä tykkevää viileästä on miulla yläkerrassa.

Tämä on Amaryllis 'Sumatra' cybister lajike. Kasvatti metrin mittaset kukkavarret, on lattiilla ikkunan eissä. siirsin nyt tähän kuvvauksen ajaks, aukasoo nyt ensimmäistä kelloansa.

Joulupukki assiit on nyt lopuks mielessä, toivottavasti lahjan suajat ei nyt lue tätä postii, on hyö kyllä tietosii assiista. Pit mittoo kysellä. Kerron historian näihen töihin! Olin ostanu joskus kauan sitten valakastuu rohdinpellavoo kahen kilon rullan. Todennäkösesti ol edullista! Mietin vuosien suatossa mitähän mie tuosta tekisin, lanka kun ol vähän paksumpoo kun rullarihma. Syksyllä pyörittelin tuas yhen kerran sitä rulloo käsissän ja kun salama kirkkaalta taivaalta se selevis, laudeliina kangas. Loin loimen puuvillapellava langasta ja Pekka keri sen rohdinlangan kymmenelle kerälle. Kolomelta kerältä tein kiämit, miulla on ikivanha rukki jolla ne tien.

Kokkeilin myös aivinapellavalla, ei tule miusta sillä niin mukavantuntunen. Tämä vihreä on aivinlangalla kuvottu ja se on kovempoo materiaalina ja tasasta. En tehny tuolla vihreällä kun yhen pefletin. Ne langan epätasasuuvet rohdinlangassa soppii hyvin tähän tarkotukseen. Juhlaliinat kuvotaan aivinalla, se on hienompoo ja kalliimpoo. Sidoksena miulla on tässä aaltotoimikas. Lahjan suajilla on ollu saunaremontit ja tämä tuntu nyt sopivalta

Tässä tuo sidos näkkyy hyvin. Pellava vaikka on semmonen kova materiaali, tulloo siitä kangaspuihen alle semmosta hienuu villamaista pöllyy, on kuin hahtuvoo.

Huomenna männään isän luokse joulupuurolle!

Hyvvee viimestä joulunalus viikkuu!
Kiitos kun kävit!



Öisiä kulukijii!

Meillä ol pyhhee vasten yöllä mehän elläimet pitäny juhloo. Ja jatkovat vielä seuraavana yönäkin. Pyhänä kun mänin rantaan,  ihmettelin mite...

Suosituimmat artikkelit