Rannan pihassa

Rannan pihassa

maanantai 9. lokakuuta 2017

Puun päivänä-haaste

Sain Rikkaruohoelämää blogista haasteen itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta! Kiitos siitä!

Suomessa puun päivä on 27.9 ja Vesa  viettää nimipäivee, suvussakin on Vesa. Vuosipäivänä kehotetaan istuttamaan puita!

Tämä on miulle oikein mieluinen haaste!

Ymmärsin tuon haasteen niin, jotta yhestä puusta ois pitäny juttu tehä. Miulla ei oo montakaan kuvvoo puista kesältä ja kevväältä joten päädyin tälläseen ajatelmaan.

Miulle kaikki puut on merkityksellisiä. Puut on niin laaja assii ja metsästä Suomi tunnetaan ja se on ollut maamme yksi kivijalaka. Tiältäkin sodanjäläkeen miehet ovat lähteneet pohjoseen hevosen kanssa savotoille, perheelle elantuu hankkimaan. Meillä mehän jäläkihoitoon on laki ja muutaman vuuven jäläkeen aukkohakkuut kasvaa uutta mehtee ja puolukka ussein kerkivää siihen ensiks satoaan antamaan.
On suur rikkaus jotta on niin erilaisii puita, suuria ja pieniä. Havu ja lehtipuita. Puut on antanu suojoo kun saikuuro marjamehässä yllättää, tai vene pittää sitoja suaren rantaan kiinni. Kun sekamehästä polttopuita otetaan niin aina puita uuniin laittoissa siälin pihlajapuuta kun se on niin kaunista rungoltaan, tai tuomi oksineen, jota en pihapiirissä erikoisemmin suvahe, voip olla suojana muille pensaille jänöjussii varten.

Koko ikäni oon asunu muaseuvulla ja tiällähän niitä mehtiä riittää. On vaikii sannuu mikä on mieluisin puu miulle! Mutta varhaisin muisto liittyy koivuun ja joka paikassa missä oon asunu on pihassa ollu koivu.
Lapsena meijän perheessä asu Eevi-täti, hiän ol  äidin tät ja ennenvanhaan sanottiin 'vanhapiika' nykysin 'sinkku'. Eevi ol meille lapsille se tärkii aikunen äitin ja isän lisäks. Eevi pit meijät kurissa ja herrannuhteessa ja anto sitä pyyteetöntä rakkautta runsaasti. Eevi luk meille satuja ja tarinoita, istu tuvassa kiikkutuolissa nuorin sylissä ja myö isommat seistiin kiikun ympärillä kuuntelemassa. Kun kirjoja ol vähempi ja kirjasto ettäällä, samoja satuja luvettiin ussein ja jos ei sanalleen männy samallatavalla myö oikastiin.
Sakari Topeliuksen, Koivu ja tähti ol ussein luettu ja meistä niin surullinen,  välillä pyyvvettiin jotta ei sitä. siinä lapsiin ainu tuntomerkki koista ol, koivu ja sen oksiin läpi tuikkiva tähti.

Tykkeen koivuista, vaikka ne on roskoovii puita. Kevväällä hiirenkorvalla oleva puu antaa luppauksen uuvesta kesästä. Siitä suap mukavat saunavastat ja lankojen värjäykseen antaa vaalean kellertavan värin. Lopuks vielä lämmittää tuvan tai saunan ja risutkin on käyttökeleposii.  Kestävii huonekalujakin siitä on tehty ja tehhään edelleen. Muatilalla tuvassa on pöytä ja penkit koivusta. Rannanpihassa vanha astekuappi ja mahalipasto entisöitynä, ja tärkeinä säilytyskäytössä. Astekuapissa säilytän kukkamaljakot ja orkidealehet, mahalipastossa kynttilät ja nukkekokoelman, vuosien saatossa tehyt. Palataan noihen talavella.

Tämä koivu on syksysessä asussaan Rannanpihassa.

Taalainkoivu muatilalla. Tämän ostin paikallisesta kaupasta kevvääll -97 hyvin huonopäiväsenä poiskantohintaan, on korjannu ihtensä ihan mallikkaaks. Ei kasva niin suureks kuin hies-tai rauduskoivu, rauduskoivun sukulainen on, siemeniikään en oo havainnu! Lehti on kaunis liuskottunu.



Puut ylleensäkin on ollu miulle se kiinnostuksen kohe ja intohimo. Laitan tässä juttuu muistakin puista ja muutamii kuvia mitä on tullu otettuu tänä syksynä . Otin kuvia erlaisista kävyistä ja siihen palataan tuonnempana!

Oon istuttanu paljon puuntaimia elämäni varrella. Kuusta ja mäntyy mehtiin ja 2000 luvun alussa,
myös jalompia havupuita  mehtiin. Palsamipihta, Siperianpihta ja Virginianpihta kasvaa ympärillä olevissa mehissä, niihen taimet myös kasvatin.

Palsamipihta, ei vielä oo käpyjä tehny, korkeutta yl kymmenen metrii, kun neulasii pyyhkii käillä hyvä palsamin tuoksu jiäp kätteen. Ussein otan syksyllä oksia hauvoille tästä.

Virginianpihta, vähän pienempi kuin tuo edellinen, hauskat kävyt kynttilänä oksilla.

Douglaskuusta on tiällä Rannanpihassa ja mustakuusta ja serbiankuusta kasvaa muatilalla 'arboretumissa', siperianlehtikuusta on myös.

Surukuuset. Istutettiin alunpittein viis, yks rupes oksiaan nostamaan ylöspäin ja lopulla käy kuivamaan, kuajettiin pois. nyt on neljä tähellä ja ensimmäiset kävyt on kuivumassa, siemeniä suahaan ja kokkeillaan suahaanko itämään! Nämä istutettiin 1995.
Mie murehin kun Ville rupes navetan rakennukseen 2015 tuohon viereiseen peltoon, kuataako hiän tuon koko puistikon pois. Helenan kanssa puhuin siitä ja Helena sano Villen tykkeevän kanssa noista surukuusista ja varjelevansa niitä. Ol helepotus!

Mustakuusi. On kaunis värinen harmahtava, mukavan näköset mustat kävyt. Huonoja itämään. Ja jäykät kovat oksat, kestää märemmissäkin olosuhteissa.

Männyistä on kasvamassa Makedonianmänty ja Pensassembra.

Makedonianmänty. On vanhoja neulasii puottamassa, tekköö sen joka syksy.  runko on muista männyistä poiketen sillii ja kävyt pitkät ja hyvin pihkaset.
Pensassembrasta ol pähkinähakki käyny kävyt hakemassa ja syöny siemenet, käppyy en oo millonkaan nähny auenneena.

Laitan tähän muutaman lehtipuunkin.

Metsävaahtera kauniissa ruskassa muatilalla. Kun mie mänin Pekan kanssa naimisiin meillä ol senajan tavallinen maalaispiha omenapuineen ja marjapehkoineen. Tämä vaahtera on ensimmäinen puu jonka mie oon istuttanu, ja tämän toi isä Ollin rotinoille tullesaan pojan kanssa kilipoo kasvamaan. Pitkä tul pojastakin van ei pärjee tälle, tää voitti sen kilipailun.

Metsälehmus, Puottanu jo melekein kaikki lehtensä. Villen nimikkopuu isän tuomana. Molemmille pojille on puut kasvamassa ja muistona isovanhemmista. Tämäkin muatilalla.

Tammi. Ei keritä suaha terhoja kun pähkinähakit ne ennen meitä kerkiväät syyvä, tulloo myöhään lehteen  kevväällä. lehet on kovia kestävii vielä muahan puottuukin.

Mantsurianjalopähkinä. Tekköö hedelmii ja kukkaystävä yrittää suaha kasvamaan siemenestä tätä.

Tämä haaste tul nyt vähän alunpittein meinatusta laajempi. Monneen puuhun liittyy joku muisto tai tärkii tapahtuma ja siks tein tämmösen.

Vielä on näitä suurempii puita mitä on istuteltu muutama muukin, joskus suattaa vilahtoo tulevaisuuvessa kuvissa.. Minnuu on kiinnostanu näihen muodot ja värit keväällä ja syksyllä. Ja seleviytyminen näillä korkeuksilla. Miehetkään ei oo hantiin pannu niin on tullu kokkeiltuu.
On ollu onni suaha assuu muaseuvulla jossa on ollu näille isoille puille tilloo levittäytyy.

Tänä kevväänä tänne Rannanpihhaan tilattiin Hirvensalmen taimistolta omenapuu 'Kangasalan talvi' ja samalla Mangnolia 'Vanha Rouva'. Suap nähä selevivääkö talaven yl.

Tänne sen mehtäpuutarhan tekeminen on nyt puunkaadolla alotettu. Pekka ahkeroip siinä, puut on etupiässä lehtipuita. Mukava ajatella mitä siitä suahaan aikaseks!

Ohje haasteelle on laittoo etteenpäin kolomelle tai ussiimmalle.

Haastan!
Kivipellon Sailan blogin.
Vaarin torpan puutarha blogin.
Pihakuikaajan matkassa blogin.

Kiitos kun jaksoit lukkii!
Hyvvee viikon jatkuu!




lauantai 7. lokakuuta 2017

Veinpaisumustako tekköö!

Ruska on tullu tännekin! On kauniita keltasen ja punasen väriä näkyvissä. Rannassa on yks vaahtera jossa ei näy mittään merkkiä syksystä ja talaveen valamistautumisesta. Tiällä oollaan ylleensä viikko kaks myöhemmässä kuin kauempana rannasta.

Kuva on tänäpäivänä otettu ja ympärillä on keltasii koivuja ja kaislatkin on jo värinsä luovuttanneet. Sinnikäs on, tervalepätkin on vielä täysin vihreitä, vihreenä lehtensä puottaa.


Vuoriarho ja valakonen maksaruoho vielä sinnittellööt ja kukkivat täysiään.

Auringonkukka 'Detty bear' ei oikein kerinny kukkimaankaan vaikka esikasvatin taimet. lämpyy oisivat kaivanneet enempi.

Himalajanjalkalehti on kypsytelly hedelmänsä, lehet on jo ruskiit.

Tässä on miun istutettavat sipulit, joitakin oon jo piilotellu multiin, vuotan niitä kauniita syksysii päiviä joita ei taija tullakkaan!
Laitan valakosipulii ja kalloo penkkilöihin jos se varjelis myyriltä mehänlaijassa. On joskus supikoira käyny kalat kaivamassa pois ja viskelly sipulit minne sattuu! On noissa sipuleissa ollu laukkojakin, ne jo istutin. Tulppaania ja narsisia tässä on piäassiissa. Irtosipulia ostin, noissa ruskeissa paperpusseissa, ovat isoja sipuleita. Kun olin ostoksilla sammaan aikaan ol kaks vanhempoo herrasmiestä samoilla asioilla, molemmat ostivat ommaan sottaansa ja tuntuvat tietävän mitä ostaavat. Yllätyin miten perehtyneitä olivat.
Kalakuva kuuluu noihen sipuleiden kanssa sammaan!

Pietarin kalansaalis eilenillalta, kukkaystävän kanssa olin nostamassa verkkoja, Suurin ahven painoi 1.350kg ja kaikki ol yl kilosii, siinä ol miulla telekiiset jotta sain puhistanneeks. Fileoin ne ja on hyviä paistettuna, yks säyne suolakalaks. Syvällä ovat nyt ahvenet. Roippeet hautoon kukkapenkkiin!
.
Muutamii ruskakuvia. Pikkuherukka taitaa männyn taimi sieltä sejasta pilikottoo!

Villiviini autotallin räystästä hippoo, tämä on navetalla kommii kun tiilseinee pitkin nousoo. Männöö peltien allekin ja peittää ikkunan, nuorisäntä karsi kovalla käillä!

Atsalea 'Illuusia', atsaleat on kaikki jo muuttaneet värinsä.
Helmipihlaja, on nyt parimetrinen kaunis pensas.

Aroniat muuttaa kanssa väriänsä, yhen kerran kauan sitten tehtiin kotiviinii tästä ja ol kauniin väristä. Marjahan on terveellinen, van pahanmakunen karvas, sisältää parkkihappoa .

Kotkansiivet, värit tässäkin kohillaan.

Vielä alakuviikosta muutamii daalian kukkia, kun ei oo pakkasöitä ollu, ovat vielä muassa.







Pitäs varmaan kohta käyvä raivoomaan näitä pois. Ois parempi kun kylymä nujertas kasvuston, en millonkaan oo katkonu varsia vihreenä, jos teillä on kokemusta vinkatkeehan miten säilyy!

Rassit vielä kukkii.

Suppiksiakin oon suanu ja kuivannu. Potatin kanssa ol herkullinen kastike.
Peruna nostettiin siellä porukanperunasta ja myönteisen yllätyksen anto puikula, suahaanko vuan koossa kestämään keitteissä. Jostain oon lukenu jotta kun suap kiehumaan, niin virrat kattilalta pois. Kokkeillaan, samoten voipottuja.

Meillä on satanu runsaasti ja nyt on varma jotta Pohjois-Karjalassa jiäp viljoja peltoon, pehmittää pellonpintoo ja sinne ei oo mänemistä errääseen aikaan.

Kuva laiturilta. Meillä on saaria suojana, selältä ei kovimmat tuulet tule tähän rantaan, kauniita nuo pilivet!

Ja eikun syömään! Paistoin pyörösii uamusta ja vein nuorille lämpimäisii. Omena-mansikka soppa siinä rinnalla ja ei muuta nyt saunan jäläkeen syyväkkään.

Hyvvee pyhänseutuu ja kiitos kun jaksoit lukkii!


perjantai 22. syyskuuta 2017

Luvassa poutoo

Niimpä vuan alakaa olla toivottavasti saikausi ohi. Miärällisesti tälläkuulla on tänne tullu vettä jo lähemmäks sata millii, ja se pehmittellöö pellon pintoo. Onneks ei hyvin pahoilla paikoilla oo viljat ja toiveita ois piästä puimaan pyhänseutuun. Kaurat on pystyssä, ohria on kuatanu ja se hankaloittaa jonkunverran puintii.

Puutarhassa kukat on kärsiny, vielä kuitenkin kukkijia löytyy. Syysasteri ei varmaan kerkii kukkimaan ensinkään, on niin pienet kukanalut vielä.

Kovasti oon vuottanu koreatörmänkukka 'Oxfort Blue' kukintoo ja kylläpä se lopulla kukkasa on näyttäny, nuppuja on usseita vielä ja ihan aukikin kukkia.


Kauniin sininen on ja en ennen oo kasvattanu tätä. Korkiiks kasvo, on vähän hujoppi ja talavehtiikohan tää?

Vielä löytyy muitakin syksyn kukkijii.


Soihtunauhus ja punalatva  houkuttelloot vielä hyönteisii kuhan aurinko käyp paistamaan.


Siinäpä hyö ovat rinnakkain hento liila ja valakii leimukukka ja ylempänä jaloritarinkannus jossa vielä nuppujakin.

Koivunkantosienet valtovaat tään mökin!


Joskus voip käyvä näinkin, kovat tuuliiset ja paljon omppuja, Antonovka koki kovia.

On suatu maistiisii karhunvadelma Sonjasta. Haaveilen ajasta kuhan suan keitellä hilloa näistä!

Pyhänä käytiin puolukassa ja tässä sualis siltä päivältä. Tiällä ei mahottomasti oo nyt puolukkoo tänävuonna. On ollu monta hyvvee puolukkasyksyy peräkkäin ja suahaan nytkin ihan riitävästi. Sain vasullisen karvalaukkuja ja siinä on purkissa suolassa ne, siensalatti on hyvä lisä perunavellin kanssa, ja joulupöyvässä ehoton, syyvvään muutenkin. Suppilovahveroita en oo vielä ehtiny, lokakuulla sitten.
Tämä orkidea ol jo nuppusena näytillä ja nyt on kukat auki, ovat kuin hämähäkkiä ja tuoksu ei oo mikkään hyvä, 'Oncidium ampliatum' . Yhessä venuksenkengässä on kanssa nuppu ja oon pitäny kasvilampun alla jotta jaksas aukasta nuppusa.

Elokuulla ol arpajaisii ja kahessa arpaonni suosi minnuu. Ol mukava yllätys ja voitot on tullu perille.

Ensin tul Rikkaruohoelämää blogin synttäriarvonnasta Keittiöpuutarha siemenestä lautaselle kirja ja siinä ol mukana bonuksena villasukat ja vielä miun lemppari karkkii Kismet. Harvoin ostan, aina sitten tätä. Kiitos Between.

Ja heti perrään  Sarin puutarhat blogista tul  Natrian tuotepakettti, siinä on etanaraetta, muurahaisraetta, hyönteisten torjunta-ainetiivistettä, ja Fly spray lentävien hyönteisten torjunta-ainetta. Nämä jiäp ens kesälle käytettäväks.
Kiitos Sari.

Sanoin Pekalle, pitäsköhän lotto tehä, van käytiin sitten miettimään jos piävoitto tulloo niin miten piä kestää ja jätettiin tekemättä.
Näistä innostuneena miekin oon ajatellu arpajaisii tuota tuonnempana!

Huomenna pyörähtää käyntiin ensimmäinen kansalaisopiston piiri. Huonekalujen entisöinti ja siellä on miulla työnä tuolin kunnostus. Laitan siitä myöhemmin kuvia. Otan mukkaan lisäks harmaata ladon seinälautoo jos siitä sais jonkun laatikon tehtyy!!!

Hyvvee viikonloppuu ja kaunista syksyistä siätä toivotaan.

Kiitos kun jaksoit lukkii!

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sataa sataa ropisee!

Satteista sunnuntaita!

Ei pitäny siäennusteet paikkoonsa. Ei tullu viikonkaan poutoo. Puittuu on suatu ja pehkutkii puiduilta aloilta pois. Tiälläpäin on vielä rukkiitkin puimatta ja leipäviljaks vieläkö kelepovaat. Kyllä huonolta näyttää ja koko Suomessa!

Nyt on jo miel tehny sisälle kästöihin parriin, Oon ilimottautunu kansalaiopiston piirilöihin, Keramiikkaan, huonekalujen entisöintiin ja monitoimiryhmään jossa tehhään tilikkutöistä rautalankatöihin siltä väliltä.

Tässä edellisen vuuven tekele.

Kasvihuone ja tomatin kasvatusta ois nyt tarjolla.

Tämä rakennettiin vanhoista ikkunoista viis vuotta sitten, aurinko paistaa uamulla ja puoleltapäivin iltaan asti.

Härän sydän, ensimmäiset on kypsyny ja mittasin suurimman paino 543g, Tein nyt eilen tomattisosetta pakkaseen, tomattia ol 2kg, sipulii 1kg, fariinisokerrii 1dl, etikkoo 1,5dl, hienuu mersuoloo 2rkl,  lusikan kärellä maustepippurii ja neilikko. Sokerii suap maunmukkaan laittoo. Mausteinen tuoksu tul koko huusholliin. Keittelin sen kokkoon ja jauhoin sauvasekottimella, en hyvin hienoks, ja pakastin kerta-anoksiks. Mie en pane tomattii suun sissään tuoreena, van siteen ruokiin lisättynä männöö.
Tanskan vienti. tämä on ollu miulla aina.
Kirsikkatomatti 'Supersweet' luottolaji tämäkin. Pekka tykkevää tomatista ja kehuu tätä paraimmaks maultaan.
Tässä kypsyy 'Chocolate Chemp' Tätä on ihan värin tautta. Suap salattiin vähän erlaista värrii.
Kymmenen tainta miulla on ja satoa tulloo jaittavaks asti. Tänä vuonna kypsyminen on vuan hijasta ja kaikki ei kerkii ensinkään.
Kasvihuoneen piässä on yks viiniköynnös, ei oo vielä tehny satoa, ollu yhen vuuven ja jokohan ensvuonna suahaan maistiisii?
Lisäks on yks kasvihuonekurkku ja siitä on suatu syyvä ihan mukavasti.
Lattii on kasvihuoneeseen tehty vanhoista reikätiileistä. Penkit tehtiin ihan kiinteet lankusta ja käytävä on välissä. En vaiha muata välillä, lisseen vuan pehkusontoo, tomatti tykkevää siitä. On oppi emäntäkouluajoilta. Kasteluu varten meillä on 250l vanha pikkutankki tuossa kasvihuoneen vieressä ja se terästankki verhoiltiin puurimoilla, nähhään vein lämpötilakin. Ves otetaan pumpulla järvestä.



Tämmösii liljoja on nyt kukassa. Nimet ei oo muistissa.

Alppikärhö 'Ballet Skirt' virittäytyy uuvelleen kukkimaan, tämä kukkii herkästi muinakin vuosina kahteen kertaan.

Valakonen leimu on kova levviimään siemenestä, otin sitä maljakkokukaks van vaikka meillä ei ookkaan mittään allergioita pit laittoo ulos tuoksun takkii.
Tämmönen vaaleenpunanen, satteesta kärsiny. Vielä on ruusunpunanen ja liila nupulla.

Jalokärhö 'Jackmanii' alottelloo ja paljon ois nuppuja kun kerkiis kukkii. Tää on vähän huonossa paikassa, ei paista kun uamuaurinko. Taijan siirtee valosampaan, en tiiä onnistuuko! ja miusta tuntuu jotta nuo muut immöö kaiken voiman tältä. Tässä on lähellä alppiruusuja ja isoja perennoja, ei tää näin hento pärjee niihen kanssa. Tämä on antanu nimen kokonaiselle lajikeryhmälle ja on mualiman tunnetuin kärhölajike sannoo, Puutarha ja Piha kirjasarjan kestävät koristekasvit kirja.

Surukuuset tekivät ensimmäisen kerran käpyjä. Pekan kanssa myö käytiin omenapoimurii ja pitkiä tikkaita apunakäyttäen ottamassa muutama käpy ihan sitä varten onko niissä siemenii, ja kyllä löytyy, kokkeilen ittääkö, laitan kylyvöksen nyt syksyllä ulos.

Lopuks laitan kuvan kaislaliinasta. Kuvoin kevväällä piäsiisliinan hamppuloimeen ja lointa jäi vielä vähän tänneasti. Vuosia sitten otin talteen järvestä kaisoo, on er kun järviruoko. Kuivasin ne silloin ja aitan orsilla ne säily hyvänä. Juohtu mieleen nyt lopettoo se loimi tähän. Otin loimesta lankoja pois ja sain omastamielestä 110% onnistuneen liinan ulukopöyvälle. Liotin nuo kaislat jotteivät murru kuvottaissa ja märkänä pit kuttuu, enimmät veit vuan puristin pyyhkeeseen, välliin laitoin palttinaviröön kerrattuu vihreetä pellavalankoo ja on täysin luonnon materiaalinen liina. Hamppu ol miulle uus tuttavuus ja ennen vanhaan siitä on tehty köysiä. Minnuu kiinnostaa kaikki uuvet materiaalit kokkeilla ja tykkeen erityisesti luonnonmateriaaleista.

On aina parempi kun on kutteessa noita värieroja tuossa kaislassa.
Nyt on puut tyhjät ja meinasin laittoo syksymmällä  mattokankaan.

Enskerralla arvontavoitoista!

Kiitos kun jaksoit lukkii ja hyvvee ensviikkuu.



Puun päivänä-haaste

Sain Rikkaruohoelämää blogista haasteen itselle merkityksellisestä tai kauniista puusta! Kiitos siitä! Suomessa puun päivä on 27.9 ja Vesa...

Suosituimmat artikkelit