Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni.                                               

Sinivalkoista-haaste 2018

Sain tämän haasteen jo aiemmin syksyllä Puutarhahetki-blogista Tiiulta, joka on haasteen alullepanija. Kiitos haasteesta!

Kun sain haasteen ajattelin heti, jotta eihän miulla oo montookaan sinistä kukkasta. Kun rupesin ajattelemaan tarkemmin, loksahti miulle mieleen ajatus. Eihän se tarvii pelekästään kukista ollakkaan!

Näissä kuvissa on sinistä sinisempi kevätkuva ja viimetalavelta kuva kuurasista maisemista. Molemmat on meijän rannasta. Talavikuvissa tuolla väylämerkin eissä näkkyy tuo musta möykky. Se on pilikkimiehen auto. Viimetalavena ol hyvät jiänkelit ja autot ja traktorit nähtiin montakertoo. Mie en oo lapsuuttani järven rannalla ollu ja oon arka jiälle mänemään. Nuorempi kun olin ja Pekka tek savottoo suaressa, olin muutaman kerran traktorin kyyvissä ja se riiti miulle. Kun jiätä on vähintään puol metrii, suksilla uskaltauvun mielellään rannan suuntasesti hiihtämään.

Kielokimppu pöyvällä, kauniit kukat ja ihana tuoksu. Kielo ja ruusu on tuoksuissa, vaikka käsisaippuassa parraat.

Hätkähyttävän värinen on sinivaleunikko. Ei taija olla luonnossa mittään muuta näin turkoosin sinistä! Kylyvin nyt syksyllä vanhoja sinivaleunikon siemeniä, suapi nähä vieläkö ittäävät.

Valkolehdokki ulukosaunan vieressä koivikossa. En monesta kasvista oo näin ilonen ollu, kun huomasin tämän silloin alakuaikoina Haapasalmelle tultuani. Pitäs isoja koivuja kuatoo tältä alueelta, vaan ei oo hennottu valkolehdokin tautta.

Sähäkän sininen  törmä- tai syyskatkero. Nyt en oo varma kumpi. Kauniisti kukkii pyöriinä pehkona. On käyny nyt tekemään taimia rinnalleen, oisko siemenistä. Tilasin toissa keväänä Vakkataimesta valakosen tiibetinkatkeron ja sinisen metsäkatkeron. Metsäkatkero kukki tänä syksynä ja molemmat on tarkotus siirtee tuohon mehtäpuutarhaan.

Eilen näppäsin tämän kuvan. Kun vain saisin tuon jouluruusun säilymään hengissä kevvääseen!

Nyt kun Suomi on viettäny itsenäisyyspäivee ja miulle on tullu ikkee enemmän, koti, uskonto ja isänmaa on  käyny merkihtemään entistä enemmän. Muistisairas isäni, joka ei muista aina mikä viikonpäivä on, muistaa lapsena tehyt evakkomatkat Kitteeltä Liperiin ja sen, miten rauhan tultuu hiän ol ollu 13vuotias, ja yötä-päivee hevosen kanssa tek siirtoajoa jotta heinät ja viljat, immeiset ja elläimet, kaikki mitä ol ylpiätään mahollista tuuva, tuotiin pois vallatulta alueelta. Ja miten oltiin onnellisia kun koti säily Suomen puolella, vaikkakin nykynen raja tul kilometrin piähän lapsuuskodistani. Nämä on tärkeitä muistoja ja mielelläni niitä kuuntelen ja kyselen. Yritän näitä asioita kertoo seuraaville sukupolovillekkin, jotta ei unohtus nuoremmiltakaan!

Tämmösen sinivalakosen postauksen sain aikaseks.

Kiitos kun kävit lukemassa!

Jännitystä ilmassa!

Kyllä on ollu pimmii uamu. Ja yhä vuan vielä pimenöö kuukauven päivät.

Marraskuu on männy melekein huomoomatta, käsitöitten ja kaikenlaisiin muittenkin hommien kanssa. Ikkunat sain lopultakin kaikki pestyy ja se on miulle inhokki työ.

Ensimmäinen syysmyrsky kuluki illalla ja viimeyönä meijän ohi ja räppäshän se sähköt poikki iltayöstä. Katkos ei ollu kovin pitkä onneks.
Otin tuosta rannasta viikonaikana kuvia, miten järvellä muuttuu näkymät.

Viime lauantaina ol ranta jiässä ja tuolla kauempana vielä laineet loiskiivat.

Maanantaina näytti tältä, laiva kuluki yöllä eikä kuultu mittään, vähän ol sen jäläkeen nostanu vettä rantaan. Halakeillu on jiä. Suuremmat selät on vielä auki. Tältä kohalta järvi on jiätyny. Vielä laivoja käyp Puhoksessa. Finpilotista seurataan sitä liikennettä.

Nyt näyttää tältä ja mustemmaks männöö jos vettä sattaa. Pekka mittas eilen jiän paksuuven ja se on 10cm. Ei vielä myö etemmäks männä, eikä oo liikkujia muitakaan  nähty. Luvassa ei niin lämmintä oo, jotta sulas jiät.

Nämä kuvat ei jännitystä tuo, vaan orkideat.
Kämmekkäkasveihin kuuluva Ludisia, joka kuuluu maaorkideoihin, alottelloo nyt kukintoonsa.

Kukkii tuoksuvin kukin.
Tämäkään ei jännitä!

Vaan  nämä Katleijat, jotka ovat tieteelliseltä nimeltään Cattleya.

Cattleyaristeymä 'grand dragon' työns kaks kukkatuppii, uusista varsmukuloista. Monesti on käyny jotta nuppuu ei tule näkyviin ja tuppi kuivuu kukkimatta. Nyt on molemmissa nuput ja kehitystä tapahtuu hittaasti. Tuossa vasemmalla näkyvässä tupissa oleva kukkii aiemmin, jos kukkii. Näitten kanssa ei oo varmoo, ennen kuin kukat näkköö.

 Cattleya labiata. On kookkaita tämän suvun edustajia, tarkempoo nimmii en tiiä, työntää tuolta vasemmalla olevasta uuvesta versosta kukkatuppii, huomasin sen tälläviikolla ja siirsin lähemmäks tuota kasvilamppuu. Nuppuu ei vielä pilikota, toivon näkeväni kukan!

Yläkerrassa Ollin huoneessa lämpötila pietään 15asteessa, kun siellä ei kettään nuku. Sinne oon vieny viileeseen Coelogyne sukkuun kuuluvan lumikuningattaren, Cymbidiumin ja Dendrobium thyrsiflorumin. Näitä pein melekein pakkasiin asti pihalla ja nyt ovat olemattomalla kastelulla kasvivalon alla. Tuo riippuva lumikuningatar on käyny bulbejaan ruttuun vetämään ja se on kukinnan edellytys, ei suata siitä huolimatta kukkii! Ovat mysteerejä nämä orkideat, mielenkiintoisia silti. Vandat kiehtos, vaan niille pitäs olla lasikko, ja sitä en meinoo hankkii. Vannomatta paras!

Ensimmäinen siemenlähetys on tullu!
Toronton tädiltäni tul kirje, jossa on enkelipasuunan siemeniä. Tämä on ruohovartinen ja kasvaa metriseks. Varmaan on kakskymmentä vuotta aikoo kun kasvatin kukkapenkissä tätä. On roteva, harmaanvihreet isot lehet ja valakonen trumpetti mallinen kukka. On er laji kuin se mitä talavetetaan. Piikikkäät pallot siemenkotina on syksyllä siementä täynnä ja on myrkyllinen. En sillon ottanu siemeniä talteen, vaan kokkeillaan uuvestaan.

Tästä kasvista on miulla muisto. Elettiin silloin muatilalla, nyt sanotaan Kinnulanmäillä. Tila on 100m merenpinnasta ja vielä korkiimmalle noustaan ennenkuin ollaan korkeimmalla kohalla. Sinä kesänä ol siellä mäintakana paljon metsävadelmoo, ja olin niitä kerreemässä kun näin ja kuulin etelästä tulevan mahottomat mustat ukkospilivet, kiireellä läksin kottiinpäin, just kun kerkesin pihhaan, alako rakkeita tulla taivaantäyveltä. Se kuuro reijitti jöriinien ja tämän pasuunakukan lehet kui ois haulikolla ammuttu. Samalla se karisti valamistumassa olevasta kaurasta jyviä peltoon.
En muista semmosta myräkkee muillon olleen.

Lopuks laitan villasukka kuvan. Mie ostin vuosia sitten Nalle lankoo kerän, kun se ol niin kauniin näkönen kirjava. En oo neulojaimmeinen. Nyt syksyllä juohtu mieleen kokkeilla sukkia. Eikun netistä ohjeet ja neulomaan, toista viikkuu män. En piätyönän pitäny. Vars ja kärkikavennukset onnistu ihan ok. Kantapiäkään ei suuria vaikeuksia tuottanu, kunnekka ol silimukoihen ottaminen siitä 'lämpsästä' äit vainoon sanoja lainatakseni. Ei siihen ihan suuria reikijä tullu, eikä parsimaan tarvii uusia sukkia käyvä! Monet sukat suan harjotella ennen kuin äitille ois välttänä.

Nyt eilen tulleessa ET-lehessä ol kauniit kukkasukat ja kun ohjetta luvin ol se semmosta 'hepreoo'. Äit ei ottanu kerralla silimukoita tuosta reunasta, sukasta tul jalanmuotonen, eikä nuljuu kumsuappaissa. Miullakin paraikoo on jalassa hänen neulomat.
Harjottelemaanhan tässä pitäs ruveta miunkin, kun on ne pienet jalat suvussa ja oishan se mukava omille pojillekkin suaha oma tekemät sukat!

Haasteita on miulla vuottamassa ja seuraava postaus onkin toisesta niistä.

Mukavoo viikonloppuu teille lukijani.
Kiitos kun kävit plogissani!

Kompostointihaaste.

Lopultakin selevisin vastoomaan tähän haasteeseen!
Sain haasteen Hiidenkiven puutarhassa Minnalta, haasteen ol laittanu alunpittein liikkeelle Between Rikkaruohoelämää blogista.

Miulla on tavallallisen omakotiasukkaan kompostoinnista vajaan kymmenen vuuven kokemus.

Muatilalla kun asuttiin, tein lehtikompostit, johon keräsin kasvijätteet. Kehikot ol lauvasta tehyt matalat, vajaan metrin korkuset ja niitä ol kaks kappaletta, noin kahen neliön laatikot. Ne olivat mehtäpuutarhassa, varjosessa paikassa. Ruuantähteet ja kaikki muu syötäväks kelepoova kompostoitiin navetan kuivalantalassa. Eivät houkutellu jyrsijöitä. Ne lehtikompostit maatu muutamassa vuodessa käyttökeleposeks mullaks, tein niitä kuin täytekakkuu ja lisäsin välliin pehkusontoo, joka kiihytti maatumista.

Kun muutettiin tänne Rannanpihhaan 2009, olin kertonu sisarelleni jotta meijän pitäs hankkii lämpökompostori. Sisko ol pannu assiin korvan taakse. Täytin silloin syksyllä pyöreitä vuosia ja sain sisaruksiltani synttärilahjaks Biolanin lämpökompostorin.

Tässä myö on kompostoitu kaikki keittiöstä tulevat tähteet, kuivikkeeksi ollaan haketettu järviruokoa ja vähän sekkaan laitetaan kuiviketurvetta. Meistä järviruoko on ollu hyvä, käyttää kompostorin hyvin. Nyt on tyhjennetty siirron tautta muutama viikko sitten ja lämpömittari on vielä aika alhainen.
Tyhjennetään tuohon vieressä olevaan kompostiin.

Haaveiltiin vuosia saavamme kaikki kompostijutut vierekkäin ja nyt tänä syksynä se onnistu. Tuohon rakenteilla olevaan mehtäpuutarhan reunaan, jota kuusikko reunustaa etelänpuolelta se tehtiin.
Pohjalle kuletettiin muatilalta vanhat vasikkakarsinan ritilät ja niitten piälle nämä kaks ensimmäistä  laitettiin. Rakoloihin työnnettiin multoo, jos sieltä tulis niitä pieneliöitä ja mikrobia tuohon harmaaseen kompostiin. On varjonen paikka koko päivän.
Samalla tehtiin tuohon rinnalle uudet kompostit kasvijätteille ja ensimmäinen on jo suatu enemmilleen kuin puolilleen. Täytekakkuu ollaan siihenkin tehty ja lantoo hiissattu tilalta vähän sekkaan. Harjateräksestä keppi laitetaan tuohon kasan keskelle ja se jos lämpivää, on komposti ruvennu käymään.

Nuo puiset Pekka tek vanhoista purkulaudoista ja ovat muavaraset. Etureunan suap lauta kerrallaan aukastuu ja kiinnipantuu. Tähän ollaan nyt erittäin tyytyväisiä.

Miulla on vielä kasvihuone kokonaan tyhjentämättä ja pesemättä ja kukkapenkeissäkin vielä raivattavoo on. Ja ensimmäinen lautakomposti täyttyy tänäsyksynä. Nurmikolle puonneita lehtiä murskattiin nurmikkoon, jonkunverran kuletettiin tuohon kompostikehikkoon.

Tuo lämpökompostori ei jaksa talavella kovien pakkasten aikaan, kestee sulana. Kahelta immeiseltä ei riitävästi tavaroo siihen tule. Myö täytetään sitä kuitenkin ja kevät kun lämpivää, alakaa se jälleen pöhistä. Mm. paperii ja  kananmunan kuoria ei kompostoriin laiteta. Munankuoret kuivoon ja murskoon ne kukkapenkkiin.

Kompostointi on hyvä keino suaha hyvvee maanparannus ainetta mullan sekkaan. Ja kätevä tapa piästä eloperäsestä jätteestä erroon.
Tämäkin haaste on pyöriny jo jonkin aikoo enkä muista ketkä on osallistunu tähän. Siispä en haasta kettään, jos joku haluvaa napata tämän, ole hyvä ja tie postaus.

Mikäs se katajaan kapsahti!

Ville otti talonsa seinältä siperiankärhön vuosia sitten pois mualatessaan talon ja myö tuotiin se tänne. Tänäkesänä vimmaatu kasvamaan ja rupivaa nousemaan kataja 'Urho'n sekkaan. Tarttee tehä jonkinlainen tuki tuolle, ennenkuin peittää kokonaan. Taustalla serbiankuusia. Autotalli on harmaa ja joku pikmentti siinä siniseks vettää kuvissa.

Oltiin viimeviikon lopulla siellä piäkaupunkiseuvulla ristiäisissä. Espoossa vanhassa kauniissa kirkossa käytiin. Nimeks pikkunen sai Ester Marian. Molemmista suvuista nimen keksivät.


Oon suanu uusia lukijoita ja ketä en oo aiemmin huomioinu, kaikki toivotan tervetulleiks.

Kiitos kun kävit blogissani.

Kaikki syystyöt tekemättä!

Ompas tuo aika humpsahtanu.

Suunnittelmat muuttuu aina kertaheitolla. Nyt käy miullekkin niin.

Olli perheineen ol kaks viikkuu sitten käymässä tiällä ja ol mukava seurata pientä immeistä ja vähän paijatakkin. Yöt nukku hyvästi, ei inahustakaan myö kuultu. Ja päivätkin män rauhallisesti, sattu hyvät ilimat ja ulukoilivat paljon. Sai vauvakin hengitellä puhasta mualaisilimoo ja jo ensimmäiset muatilan tuoksutkin nennään.

Muanantaiks olin suunitellu kaikenlaisia töitä tehtäväks. Vaan uamupäivällä tunsin ihteni sairaaks ja kuumeen nosti 39asteeseen ja sinnittelin torstaihen asti. Terveyskeskuksessa sain terveydenhoitajalle ajan ja verikokkeen ja pissanäytteen jäläkeen aika olkin jo liäkärille. Tulehusarvot ol 189 ja tiekunta keuhkokuvvaan. Keuhkokuumehan se miulla ol. Viikon pit kuumetta ja nosti illalla korkiillekkin. Sain onneks tepsivän hoidon ja nyt oon ollu tupahommilla. Muurahaisenpolokuu pienen liinan reunaan oon tehny ja tännään kävin kameran kanssa ottamassa vähän ruskakuvia. Se meitä huoletti, jotta pikkunen ei sairastus ja mistä se miulle tul. Oisko sillon kevväällä sairastetusta lunssasta jiäny muhimaan, vai mistä. Kaupastakin kun tullaan aina ensin käit pestään, ennenkuin kassijakaan puretaan. Kaks viikkuu tässä on männy. Ja liäkitys on loppukuulle asti ja uuvet kuvat sitten. Oon kiitollinen meillä toimivasta terveyskeskuksesta ja hyvistä hoitajista ja lääkäreistä.

Tuurenpihlaja sai ihanat kelta/oranssit värit viikkoon. On yks kauneimmista syysvärityksessä olevia puita. Oikiille jiäp ruusu 'Ilo' ja kuvassa ei näy pilvikirsikka, joka on lähtöpassit suanu. Tämäkin pihlaja on juurelle tehny vesoja ja ne on suatu repimällä pois. Sääli ois jos kulukemaan lähtöö.

Lienenkö kuumehoureissani sanonu Pekalle ennen pakkasöitä, jotta nostaa ruukut sisälle ja tuoksumiekkalilja on nyt kukassa. Tuoksu on kyllä voimakas ja pihalle piti nostoo lasikuistilta viikolla. Esikasvatin nämä, miten lie jiäny nyt näin myöhäseks. Ei pakkaseen jiäny mikkään kylymämään. Meillä ol viitisen astetta kovimmillaan reilu viikko sitten.

Mongoolianvaahtera vasta ylälatvoja punastaa. osa on kyllä tulenpunasia noissa lehissä.

Koreanvaahtera punasti näin voimakkaasti lehtiä, meinoon kyllä pelata varmanpiälle ja talavettoo kellarissa.

Syysasteri kerkis kuin kerkiskin kukkimaan, tämä on sitä vanhoo lajiketta ja toinen on miulla vähän punasempi, ei montoo kukkoo oo auki. Vierellä köynnöshortenssia keltasessa asussaan.

Japaninhappomarja 'Aurea' värit on tosi kauniit ja kasvaa korkeintaan puolmetriseks, taustalla sinkataja ja pikkuherukka joka on kova levittäytymään. etualalla oleva heinä on helmikkä.

Atsalea 'Illuusia' on suanu upeat värit. Kuten muutkin atsaleat ja mustikat. Siirrettiin sinne mehtäpuutarhaan näitä atsaleoja alakusyksystä ja siirto suatto onnistuu.

Suviruusussa on paljon kiulukoita ja koristeomenpuu 'Makamik' on täynnä pieniä hedelmiä. Räkätit jahtovaat niitä.

Tertturuusut käyvät uuvestaan kukkimaan jos lämmintä riittää, ei järin häävi tullu tuosta kuvasta. 'Romanze' vadelmanpunanen väriltään. Tämä ol ruusujen kesä.

Pohdintoja tämän syysvuokon kanssa, oon istuttanu punasiakin monesti ja aina ovat olleet lyhyikäsiä. Tässä ei oo yhtään turvetta juurella ja oisko se syynä säilymiseen. Nuppuja tekköö lissee eikä pakkasesta välittäny.

Nyt on luonto näyttäny parastaan värien suhteen. Kukkasipulit vuottaa istuttamista ja lehtiä on puista puonnu valtavasti. Onneks ei oo noita sipuleita tuhansia, ei kiirettä tule ja lämmintäkin on vielä luvassa.

Oon käyny kurkkoomassa muitten postauksia ja en oo vielä kommentoinu, vaan toivonmukkaan palataan normaaliin jo tälläviikolla ja kommentoinnit suan aikaseks.

Ens viikonloppuna on meillä piäkaupunkireissu. Pikkunen viettää ensimmäistä juhloonsa ja ristiäiset on lauantaina.


Kiitos kun kävit lukemassa.

Yllätys!

Tekpä Amaryllis 'Gervase' meille yllärin. Viime jouluset mukulat olivat kevät-talaven sisällä, lämpimässä ja kuivassa. Muutaman kerran rippasin vähän vettä ja lehet kuivi pois. Kevväällä siirsin ne pihalle, vanhan mökin päätyyn, varjoseen paikkaan. Kesällä kuivaan aikaan ihan vähän vettä annoin ja ajattelin,  kuhan ilimat jiähtyy siirrän varastoon ne. Muutama mukula kasvatti lehtiä. Syksypuoleen saivat taivaalta vettä, silloin kun sato. Rantasaunassa ollaan vielä käyty kylypemässä ja viikko sitten kun illalla polokuu pitkin sinne mänin, älysin puolenmetrin kukkavanan ja pullean nupun. Hetimmiten kiikutin sen sisälle ja laitoin tukikepin. Nuput aukes ja kolome kelloa aukes. Kaunis on.

                                                       
                                                                        'Gervase'

Kesäkynttilä taustalla intoutu kukkimaan uuvestan, nostin tuon amarylliksen kuvattavaks ulos.

Myöhäsemmässä olevat daaliat saivat kukkansa myös auki ja nuppuja on vielä runsaasti. Esikasvatin kaikki juurakot ja on ihmetelty miten nämä jäi näi myöhäseen. Pakkasia ei vielä oo näköpiirissä, jospa kerkiisivät ussiimman nupun auvasta. Ei näillä oo vielä meininkiikään valamistautuu talavileppoon.

                                                      Kaktusdaalia 'Kennemerland'

                                               'Nonette' Kauniit aprikoosin värinen.

   
                                 Ruusunpunainen 'Berliner Kleine', korkeutta puolisen metrii.

Näille on nimet hakusessa, olleet jo ussiimman vuoden. Ylemmän korkeus vajaa metri. Tämä alempi on hauska, taivaita kahteleva, korkeutta reilu metri. Ostin vuosia sitten tämän alemman tyylisen lumpeen tuohon rantaan. Monta vuotta se kukki ja kukka muistutti kovasti tätä. Oisko piisamit syöny sen juurakon, kun ei löytyny ennee kun tyhjä kori!

Syysvuokko 'Honorine Jobert'. Oiskohan löytyny mieluinen paikka. Muutaman vuoden on ollu ja nyt kukkii ensimmäisen kerran, nuppuja on vielä aukiimatta ja kasvo korkeutta vajaan metrin. Tämä on aarre.

Loistokärhö 'Jan Pawel II' aukas näin myöhään ainokaisen kukkansa, ostin pienenä taimena 'Blue Angel'in kanssa ja tuo hento liila Angel kukki syksypuoleen ahkerasti. Suuri kukka on tässä ja kukka on haalistunu melekein valakoseks. Toivottavasti talavi lempeästi kohteloo näitäkin.

Syyshortenssia 'Magical Fire' uhmovaa myrskyt ja myräkät, melekein rannassa olevan valotolopan juuressa. On metriseks kasvanu ja vielä vähän kasvaa. Ostin nyt alesta lajikkeet 'Wim's Red' ja matalakasvusen 'Bobo'n. Kaikki hortenssiat, mustilan-, kuutamo-, ja syyshortenssiat on suanu enemmän tai vähemmän roosan sävyn. Köynnoshortenssia ei sua punertavvoo värrii, sillä on kellertava syysväri.

Muatilalla syyshortenssia 'Grandiflora' punasti kukkansa voimakkaasti. Ei näin punanen oo ollu milloinkaan ennen. Väri on oikiisti tumma roosa.

Muatilalla puinnit Ville sai syyskuun alussa loppuun. Satoon on ihan tyytyväinen. Oljet kanssa onnistu kerreemään kuivana. Kolomatta säilörehhuu on nyt paaliin pyöritelly ja meitä on tämän viikon työllistäny kaikenlaisien hommien kanssa. Miulle sattu pien tapaturma siellä, eroteltiin elläimiä ja miulla turvasuapas pikkusen lipes. Rauta ei anna periks ja sain siitä muistoks kommeita mustelmia koko vartaloon. Silimän allekkin laski veret ja hyvä kun ei silimälasit särkyneet ja luita katkennu. Nää ruhjeet onneks paranoo, eikä arpia jiä.

Ens viikonloppuna meille on tulossa mieluisia vieraita. Olli ja Pia tuovat pienen immeisen käymään ensimmäistä kertoo. Ollaan käyty pinnasänky ja pienet peitot ja lakanat pesty ja silitetty. Tul paljon muistoja mieleen noita töitä tehessä.

Paljon täänpäivänen myrsky puotti puista lehtiä. meillä ei ollu niin kovana kuin lännempänä, sähkötkään ei kertookaan sammuneet. Onneks en laivalla ollu!

Kukkasipulia on nyt hankittuna, ei vielä istutettuna.

Illalla hanhiparvet ja joutsenet laskeutuu järveen ja hetkenaikoo kuuluu sellanen papatus ja kaakatus, ennenkuin jiävät yöks leppeemään.

Kauniita syksysii päiviä ja kiitos kun kävit blogissani.

Haaste

Sain,  Millainen puutarhuri olet - haasteen jo jonkun aikoo sitten, Unelmia ruusuista blogista, Hirnakan torppa blogista ja Rikkaruohoelämää blogista. Alulle tämän haasteen ol laittanu Kukka&kaali blogista Pauliina.
Oon noita kysymyksiä miettinä ja vastauksia kanssa ja valihin ominsanoin kuvailun, millainen puutarhuri olen.

Puutarhasuunnittelu.

Tähän pihhaan tietettiin suunnitelma. Pääpiirteittään istutusalueet on suunnitelman mukaset. Rantaan päin meillä ol toivomus jättee nurmikko, haluttiin jättee näkymä järvelle avoimeks. Kasvivalikoima ol meillä pitkälti ihellä mielessä. Pensaita ja havuja on suunnitelman mukkaan laitettu, kappalemiärät on muuttunu. Terassi rakennettiin puolet pienemmäks mitä suunnitelmassa ol. Pöytäryhmä hyvästi soppii ja kiikullekkin ois tila. Tavallaan se suunnitelma ol yhteinen, paperille laittajan kanssa.
Tuohon rakenteilla olevaan mehtäpuutarhaan Pekka kaipois selekiitä suunnitelmoo paperille, huono oon sitä totteuttamaan. On se miulla piässä, ja tarkentuu töitten edetessä. Turhan lähekkäin istuteltiin puita ja pensaita tähän varsinaiseen pihhaan, se virhe ol jo muatilalla.  Pien taim näyttää tos orvolta jos metrimiärät pittää mielessä.


Ostokset.

Ostoksia yritän tehä maltilla. Näissä blogeissa oon nähny niin ihania kasveja ja tuntuu, jotta kaikki pitäs suaha. Onneks meillä ei oo taimistoja ihan lähellä ja osa kerkivää jo unohtuu kun piäsen taimien iärelle. Oon kirjannu ylös joitakin ehottomuuksii ja tuo tekkeillä oleva alue antaa mahollisuuven tehä hankintoja, kuhan suahaan sitä myllättyy. Karsittavoo on siinä listassa. Onhan se rahakysymyskin, erikoisemmat puut mm. ovat hintavia. Mielelläni kuitenkin panostan kotmuassa kasvatettuihin puihin.
Viimesimmät hankinnat on saniaisia, hyvin varjoseen nurkkaan tehtyyn penkkiin tuohon tekkeillä olevaan ossaan.

Tässä muutama herkku kuvassa. Oikiilla puolella on kääpiöängelmä (thalictrum kiusianum) jonka tilasin Vakkataimesta vuos sitten ja ol vuottamassa penkkiin piäsyy tilapäisessä paikassa. Kampasaniainen vieressä 1kpl. Japanin hiirenporras 'Ursula' 2kpl. , tarha-adiantumi (neidonhiussaniainen) 3kpl., ituhärkylä 1kpl. ja rönsytiarella 3kpl. ovat tämän syksyn hankintoja. Näistä en kuvvoo laittanu vielä. Mielenkiinnolla seurataan näitten arempien saniaisten seleviytymistä. Saniaiset tilasin syyskuulla Heikkisen kukkatarhalta.

Työkalujen säilytys.

Työkaluilla on paikat, muutama vuos sitten rakennettu varasto syöp sissäänsä kaikki konneet ja Pekka on täsmällinen niitä siellä pitämään. Muutkin työkalut soppii sinne ja meille on melekein perheriita tullu ussiimman kerran, kun hiän kuletteloo lapiot ja hangot sinne, kun miulla hommat on kesken. Ville kun tarvihtoo meitä johonkin hommaan, suattaa miulla tulla ussiimman päivän katkos ja jo on työvälineet kiikutettu varastoon. Koulutus on vielä vaiheessa ja mehtäpuutarhassa välineet on suanu olla työmualla. Miun askelia ajatellen hiän on sitä tehny. Kitkurauvat, istutuslapio ja polovisuojat kulukoo miulla sankossa ja sen parkkeeroon aina katokseen. Talven ovat varastossa. Sakset ja sekatöörit säilytän aina lämpimässä varastossa.

Nämä isot kivet on kaivettu näkyviin ja vielä niitä on paljastamattakin. Jääkauven jäläkeen meijän talon ja tämän alueen piällä lainehti järvi. Järvenpohjoo tässä kaivetaan. Kivet suap jiähä paikoilleen, loiva rinne on ja ympärille arvelin siirrellä isolehtisiä kuunliljoja, jotka on jo monta vuotta vuottanu paikkoo.

Minä hyötytarhurina.

Meillä on kolome isompoo lavvoo, yks on mansikalla. Polka on lajike ja jo suatiin tänäkesänä mukavasti syötäväks marjoja. Rönsyjä ois mahottomasti laittoo lissee kasvamaan. Mansikkatila on nuapurissa ja säilöttävät marjat ostetaan sieltä. Kahessa muussa isommassa on  ollu punajuurta, hernettä, pinattii, tilli, persilja. retiisi, sipuli ja yrtit. Iloinen olin kun ranskalainen rakuna selevis talaven yl siinä. Kesäkukkiakin soppii muutama rivi. Kesäporkkana on lavankauluksessa, vielä on ksvamassa osa. Yks kesäkurpitsa ja avomuankurkkuu pömpeleissä. Kasvihuoneessa kuutta lajiketta tomattii ja viiniköynnös 'Supaca' josta suatiin ensimmäiset maistiaiset.
Meillä on tässä lähellä erikoisviljelijöitä ja heiltä ostetaan lantut, talaviporkkanat, kaalit ja sipulit jota käytän paljon. Suahaan varastosta käyvä kauppareissulla ja ovat sitä lähiruokaa.
Peruna on velpoikiin kanssa porukassa, Colomba on se lai jota en kehumasta lakkoo, Nicola ja Annabella on kanssa hyviä lajikkeita. Kinnulan tilalla ei perunoo ennee kasvateta, kun on levviit renkaat traktoriloissa, penkin teko ei onnistu. Saishan sen kuokalla tehtyy vaan tämä tapa on oikein hyvä ja yks sisar ilimottautu ens kevväänä mukkaan tähän perunakommuuniin. Nauriista nuatit siellä pistel poskeensa joku elukka.

Kokkeilin tänävuonna kylyvöö noista nauhoista ja ol ihan hyvä kokemus, ei tullu harventamisen kanssa kiirettä. Jäi vielä ens kevväällekkin siemeniä.

Tykkeisin pittee oikiita kasvimuata tuossa pellossa, en kuitenkaan kehtoo Villelle kierreltäväks  sitä laittoo.
Marjat ja omenat suahaan tilalta, pensasmustikka, luumu ja karhunvadelma on meillä tiällä kasvamassa.

Nyt pit laittoo tämmöset ruokakuvat, otin lavoista ja tomateista kuvia ja en löyvä niitä mistään kansiosta. Kuhan suan apuja ehitään ne vaikka kameran muistikortilta.

Kitkeminen.

Kitken tarpeen tullen, meillä ei oo sitä vuohenputkii ja juolavehneekin on hyvin vähän. Vesheinee ja puuntaimia tämmösellä mehtäsellä tontilla aina löytyy.
Polovilleni mänen kitkiissä, selekä ei tykkee kumarassa olla ja paremmin näkköökin. Oon sitämieltä ollu jo pitempään, jotta rikkaruohot osovaa ajatella ja männöövät kukkien keskelle, mistä ne on kaikkein vaikein reppii pois, vaurioittamatta kukkoo. Onkohan ihan höpö ajatus!
En panikkii sua jos jossain penkissä on rikkaruoho, kitken ajallaan.

Laitoimpa kuvan, oivasta kitkurauvasta. Tässä on terävät nurkat, joilla suap hyvin rikat nykästyy. Ostin tämän Lahen messuilta kevväällä ja ol edullinen 6euroa. Pois en antas.

Puutarhapuuhat.

Siirtelyy meillä jonkunverran harrastettaan! ja siitä ei Pekka tykkee yhtään. Hiän on sen kuopan kaivaja jos ei kukasta oo kysymys. Tukemista ja kuihtuneitten kukkien siirtelyy on aina ja maljakkoon leikkoon paljon kukkia.
Puutarhataidetta harrastan kanssa. Keramiikka piirissä oon ollu monena vuotena ja siellä on tullu tehtyy kaikenlaista.

Pöllö vartioipi tuossa risuaijan tolopassa, auringossa pronssin värit väläkehtii nätisti ja sudenkorento mosaiikkityönä kivellä.

Puutarhan tyyli.

Meillä on sekalainen tyyli. Istutellaan vähän mitä minnekkin. Puut on tässäpihassa jiäny vähemmälle. Korjaus on tulossa tuohon mehtäpuutarhaan, johon on enempi tarkotus puita istuttoo.
Ihhailen noita jämptisti tehtyjä ja tarkkaan mietittyjä puutarhoja, miun luonteelle ei oikein sopis se, vaikii ois olla mittään lissee laittamatta!

Kasvivalikoima.

On kaikenlaista. Kauniit kukat on ensiks mielessä. Keltasesta väristä en erikoisemmin välitä. Kuitenkin lapinnauhus, päivänsilmä, kanadanlilja, esikasvatettu samettikukka 'vanilla' ja kukkiva kaktusdaalia ovat ihanuuksia. Mielessä yritän pittee pärjeemisalueet, toisaalta on ollu uteliaisuus kahtuu miten selevivää kasvit jotka ei oo meijän alueelta. Muatilalla puita joita harvemmin näkköö tiällä, mieleen tulloo jo kookkaaks kasvaneet mantsurianjalopähkinä, kanadahemlokki ja pähkinäpensas. Lehtimuotoja ja syysväritystä oon ajatellu ja tänne nyt on istutettu aremmista, magnolia 'vanharouva', viimetalaven yl selevis. Käsittelen noita tilan puita, kaikki siellä ovat rakkaita miulle, onhan ne meijän istuttamia.

Kuvan laitoin mysteerikasvista. Ostin tämän likusterinsyreeninä vuosia sitten ja on yhen kukkapenkin piähän istutettuna. Jänis talavella on tätä kurittanu, on jiäny verkottamatta. Eppäily miulla on ollu pitempään onkohan tää se minkä ostin. Ensimmäisen kerran tek tuon punasen, kukintoko on! Puumainen tämä on, lehet ei oo suuret. Jos kellä on tieto, vinkkoisitko.

Minä ja sää.

Tämä kesä ei ollu miun kesä. Mieluummin oon 25 asteen pakkasessa, kun tämmösessä helteessä. Onneks ei iltalypsylle tarvinnu männä.
Satteella ollaan sisällä ja tehhään sisähommia. Kauniilla ilimalla tulloo ulukona touhuiltuu, milloin mitäkin. Harmittaa äärisäät tuon muanviljelyn kannalta, muuten ei oo vällii.

Suhtautuminen vuodenaikoihin.

Ihana kun on neljä vuodenaikoo. Ei tulis mittään jos ois aina kesä.
Kevättalavella on mukava suunnitella puutarhajuttuja, siemenien ja taimien tillausta. Käyvä jopa hiihtämässä ja ihhailla tanssivia lumihiutaleita auringonpaisteessa.
Kesällä nautin kukista ja linnunlauluista. Kun tämä talo tehtiin, rakentajat ja suunnittelija ol sitä mieltä, jotta aukiivii ikkunoita ei tarvita, sotkoo muka ilimastointikonetta. Mie tyrmäsin sen ajatuksen kättelyssä, linnunlaulu pittää kuuluu. Ikkuna on makkuuhuoneessa vieläkin raullaan ( Pekka on piälakkiinsa myöten täkin alla ja miulla pelekkä pussilakana. Tulloo telekkarmainos mieleen.) Muatilalla kun asuttiin satakieli laulo lähheisessä lepikossa aamusin. Kaiholla sitä muistelen.
Oon syksyllä syntyny ja se on mieluisin vuodenaika.
'Kun saapuu syys' harrastukset alakaa ja ne on tos tärkeitä ollu miulle aina. talaveen laskeutuminen on haikiita toisaalta.

Ahkeraliisa 'Impreza Blue Pearl'  rappusella vielä kukkii ja uusia nuppuja on aukiimassa. Vielä ei kylymiä öitä oo meille luvassa,
Meinattiin lähtii käymään Asikonsaaressa, mihin niitä puuntaimia kevväällä istutettiin ja tehhään ruskamatka samalla.
Talaven mukavasti joulunaika katkasoo ja sitten ollaan jo kevväässä.
Ollaan onnellisia kun meillä tämä rikkaus neljästä vuodenajasta on.

Kiitos tästä haasteesta lähettäjille, ol mukava ajatella tätä. Ja samalla vähän tutkistella ihtiinsä.
Tämä haaste on nyt kulukenu jo jonkunaikoo ja vastauksia on ollu mielenkintoista lukkii, monesta postista. En nyt nimmii kettään erikseen, jos kuka teistä lukijista ei oo vastannu tähän, ota koppi ja vastaile. Kysymykset löytyy ussiimmalla vaihtoeholla, Kukka ja Kaali blogista.

Mukavia syyspäiviä, kaunista ilimoo vielä riittää.

Kiitos teille lukijat käynnistä.